perjantai 18. toukokuuta 2018

Ennaltaehkäisy säästää - vai säästääkö?

Monessa firmassa on viime vuosina haettu säästöjä työterveyshuollon kilpailutuksella ja rajaamalla sen sisältöä. Ymmärtäähän sen: kun rahat on tiukassa, niin sitten ne on tiukassa. Kiinnostavaa tässä kuviossa on kuitenkin se, miten nämä säästöt on ovelasti toteutettu samaan aikaan kun työterveyshuollon painopistealueiden kehaistaan suureen ääneen siirtyneen sairauksien ennalta ehkäisyyn. Jippii, kuulostaa hyvältä. Työntekijöistä välitetään jo ennen kuin he sairastuvat. Tämän jälkeen pykätään kasaan painonhallintaryhmiä ja unikouluja, joihin halukkaat pääsevät osallistumaan. Kuulostaa edelleen mukavalta.

Yllätys on kuitenkin suuri siinä vaiheessa, kun eteen tulee sellainen oire, jonka tutkiminen vaatisi ryhmäsessioita ja vertaiskannustusta tarkempaa syynäystä. Nyt sitten puhutaan ihan oikeista tutkimuksista. Tässä vaiheessa paljastuu se, mistä uudistuneissa "ennalta ehkäisyä painottavissa" sopimuksissa on ihan oikeasti sovittu. Tutkimuksia on rajattu rajulla kädellä pois, ja ainoaksi mahdollisuudeksi monelle jää niihin pääsemisen jonottaminen julkiselle puolelle. Kun hoidettavan sairauden diagnoosi lykkääntyy näiden uusien linjausten vuoksi niin paljon, että pitkälle edenneestä sairaudesta toipuminen lopulta venyy kauas tulevaisuuteen, aletaan sitten laskea niitä todellisia säästöjä. Kukas sitten hurraa? Ei taida hurrata toipilas, mutta ei hurraa kyllä työnantajakaan.

Itseäni näissä kummallisimmissa uudistuksisssa vaivaa eniten se, että niiden kohderyhmää kohdellaan usein täysin aliarvioiden. Kun tarpeeksi metelöidään ennalta ehkäisevästä välittämisestä, olennaisemmista asioista säästetään hissukseen ja jopa hieman salaillen. Mutta koska maksaja päättää (usein verraten lyhytnäköisesti), ei liene kaukana se päivä kun meistä itse kukin pääsee nauttimaan yksisarvisterapiasta ja enkelihoidoista työterveyshuollon ennalta ehkäisevässä huomassa. Sitä päivää odotellessa...

1 kommentti: