Itsensä johtamisesta

Tänä päivänä työelämässä menestyminen edellyttää itsensä johtamista, joka koostuu eri osatekijöistä. Näitä ovat mm. omien tunteiden erotteleminen todellisuudesta, omien tunteiden tunnistaminen ja käsitteleminen, omaan päätöksentekokykyyn luottaminen, itsestä ja hyvästä energiatasosta huolehtiminen sekä omien arvojen ja tavoitteiden mukaan toimiminen (https://duunitori.fi/tyoelama/itsensa-johtaminen/). Hienointa itsensä johtamisessa on, että tietoinen tahtotila omien ratkaisujen tekemiseen vaikuttaa omaan työhyvinvointiin. Kukapa sitä ei haluaisi! Ongelmaksi voi kuitenkin muodostua se, että organisaatio, työyhteisö tai oma esimies eivät aidosti mahdollista itsensä johtamista käytännössä, vaikka sen nimeen ehkä vannotaankin uusimpien johtamisoppien mukaisesti.

Kaikissa työpaikoissa itsensä johtaminen ei välttämättä edes onnistu, vaikka kuinka hampaat irvessä siihen pyrkisi. Haastavaa voi olla esimerkiksi käsitellä omia tunteita työpaikalla, jossa ”tyhjän” nauramista paheksutaan tai jossa mielipahasta tai loukatuista tunteista puhumiseen suhtaudutaan ”tyhjän” valittamisena. Omaan päätöksentekoon luottaminen käy hankalaksi työssä, jossa jokaista suoritusta arvioidaan suurennuslasin avulla ja jossa virheiden etsimisestä on tehty suoranaista taidetta. Yhdistelmä, jossa päätöksen tekeminen on jatkuvan virheiden etsimisen kohteena ja jossa niiden löytämistä seuraavat tunnekuohut tulee kätkeä, tuntuu ahdistavalta.

Omasta jaksamisesta huolehtiminen ei ole yksin yksilön itsensä päätettävissä. Vaikka elintavat olisivat terveelliset ja levon määrä lääkärin ohjeistuksien mukainen, työn tolkuttomaksi koettu määrä sekä työssä koettu jatkuva kiire ja paine pitävät huolen siitä, että hyvä energiataso työssä jää saavuttamatta. Samalla kun uutta tehtävää syydetään tekemättömien töiden päälle, on hämmentävää kuulla, että uupumistaan esille tuova ei ole osannut johtaa itseään oikein Lisäksi omien arvojen mukaan toimiminen työpaikalla saattaa olla mahdollista vain roskien lajitteluun osallistumalla sen sijaan, että asiakkaiden palvelemiseen voisi satsata riittävästi aikaa ja tehdä työnsä niin huolella kuin haluaisi.

On harmillista, että työelämää virkistävät uudet ajatukset pilataan viemällä niitä käytäntöön vanhojen oppien ja käytäntöjen rinnalla. Tässäkin yhteydessä olisi syytä korostaa pois oppimista vanhasta. Puhummepa ketterästä oppimisesta, osaajien kehittämisestä osaamisen kehittämisen sijaan tai itsensä johtamisesta, on hyväksyttävä, että ne eivät myöskään taivu jokaiseen käyttötarkoitukseen. Ne ovat toki sovellettavissa ja muokattavissa eri tilanteisiin ja konteksteihin, mutta älkäämme pilatko niitä heti kättelyssä ymmärtämällä ne tarkoituksellisesti väärin. Muutoin ne tulkitaan hyvistä tarkoituksista huolimatta turhanpäiväisinä "konsulttien kotkotuksina”.